Lautakuntaterveisiä
”Ympäristölautakunnan tehtävänä on edistää, ohjata ja valvoa ympäristönsuojelua sekä elinympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Tämän lisäksi ympäristölautakunta huolehtii elintarvike-, kulutustavara- ja kemikaalivalvonnasta sekä kuluttajaneuvonnasta, eläinlääkintähuollosta ja eläinsuojelusta Helsingissä.”
Yllä oleva on lainausta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan esittelypaketista. Itse asiassa se antaa hyvinkin epätarkan kuvan ympäristölautakunnan tehtäväkentästä. Vaikka esittelystä ja lautakunnan nimestä voisikin niin luulla, ei lautakunnan työskentely keskity pääosiltaan ”ympäristönsuojelulautakunnan” rooliin, vaan tehtäväkentän muut osa-alueet muodostavat ainakin ajankäytöllisesti työskentelyn merkittävimmän osan.
Kaavoitukseen liittyvät lausunnot ovat valtuustokauden alkajaisiksi työllistäneet lautakuntaa eniten. Näissä keskitytään paitsi maankäytön ympäristökysymyksiin, myös sellaisiin esimerkiksi sellaisiin seikkoihin, kuin suunniteltuun asuinalueeseen kohdistuvat meluhaitat tai katukuilumuodostuman aiheuttama hiukkasten raja-arvojen ylittyminen. Määrällisesti eniten esityslistalla on ympäristö- ja elintarvikelupia, jotka yleensä menevät ilmoituksenomaisesti läpi. Mutta toisaalta, mitä sanottavaa lautakunnalla olisi esimerkiksi uuden ruokakaupan avaamiseen? Sähköpostia ruuhkauttavat puolestaan eniten valitusasiat. Näissäkään harvemmin on kyse ympäristönsuojelullisista näkökulmista, vaan sen sijaan useimmiten melusta. Milloin satamassa laivan käyntiääni häiritsee, milloin puolestaan alakerran ravintolassa soitetaan musiikkia liian lujalla. Toki vetoomuksia tämän ja tuon rannan rakentamatta jättämisen puolesta riittää myös.
Ympäristölautakuntaa luotsaa puheenjohtajana Christel Lehtistä kesken viime vaalikauden seurannut TV-meteorologinakin tunnettu Lea Saukkonen (lautakunnan puheenjohtajana on muuten aina toiminut kokoomuslainen nainen). Hänen lisäkseen kokoomusta lautakunnassa edustaa tämän kirjoittaja, sekä varajäseninä Simo Hämäläinen ja Heini Tiinonen. Lautakunnan suurin ryhmä on sosialidemokraatit kolmella jäsenellään, mukaan lukien lautakunnan varapuheenjohtaja Harri Saksala. Tämän lisäksi yhdellä jäsenellä edustettuina on RKP, vihreät, vasemmistoliitto ja keskusta. Erikoista lautakunnan kokonpanossa on se, että alle kolmekymppisiä mahtuu lautakunnan varsinaisiin jäseniin yli puolet eli viisi, varajäseniin vieläkin enemmän.
Lautakunnan paikkajaosta seuraa, että ainoat puolueet, jotka pystyvät kahdestaan saavuttamaan enemmistön ovat kokoomus ja demarit. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos kaksi suurta löytävät yhteisen linjan, jää muiden rooliksi siihen tyytyminen. Mutta jos linjat poikkeavat, niin voimakkaasti hajaantuneet pienet ryhmät muodostavat päätöksentekoprosessin mielenkiintoiseksi ja jopa yllätykselliseksi.
Edellä mainittujen tilanteiden esiin nousemista kuitenkin hillitsee se, että monista muista kaupungin lautakunnista poiketen kaikilla lautakunnan jäsenillä on pitkälti samansuuntaiset tavoitteet lautakunnan toiminnalle. Ainakaan vielä ei tappeluita ole kokoushuoneessa nähty, ja äänestyksetkin ovat harvinaisia.
Äänestystilanteita vähentää osaltaan myös lautakunnan jäsenten aktiivinen yhteydenpito yli ryhmärajojen. Pari päivää sen jälkeen kun esityslista (200-300 sivua liitteineen) on kolahtanut postiluukusta alkaa soittokierros toisaalta oman ryhmän sisällä, toisaalta toisiin ryhmiin siitä, millaisia erityisiä kysymyksiä on noussut esiin. Ja jos jotain asiaa ei saada riittävästi hiottua ennen käsittelyä, on yleensä parempi jättää se pöydälle, kuin lähteä vääntämään väkisin riittämättömän informaation pohjalta ratkaisua. Näin kävi esimerkiksi helsinkiläisten yhdistysten toiminta-avustusten käsittelyssä, jossa lautakunta allekirjoittaneen aloitteesta yksimielisesti poikkesi esittelijän esityksestä.
Nelivuotiskausi on vasta aluillaan, ja toistaiseksi on saatu vielä puuhailla pitkälti pienempien asioiden parissa. Pehmeä alku onkin hyödyllinen, sillä lautakunta uudistui vaalien jälkeen melkoisesti ja kokousten yleisin, jo sisäpiirin vitsiksikin muodostunut, puheenvuoronavaus kuuluu: ”Anteeksi tyhmä kysymys, mutta…” Kovempaakin tavaraa on tiedossa: Nuuksion ulkoilualueiden käyttö on valmistelussa ja Ämmässuon kaatopaikan jatkosuunnitelmat pitäisi lyödä lukkoon. Uusia isoja alueita tulee kaavoitukseen ja esimerkiksi niiden liikennejärjestelyiden ympäristövaikutuksissa riittää varmasti lautakunnalle työsarkaa. Ja ekologisen kestävyyden ohjelmakin pitäisi saada aikaan.
(Artikkeli Charmi 1/2005)