Maksaako verotus liikaa?
Tuskinpa kukaan on tyytyväinen nykyiseen verotukseen, se on lähes kaikkien mielestä liian korkea. Mutta kun keskustelu siirtyy siihen, mistä verotusta pitäisi keventää ja mistä rahat ottaa loppuu suomalainen yksimielisyys kuin seinään. Tähän asiaan tuntuu löytyvän yhtä monta mielipidettä kuin miestäkin, ja säästökohteiksi onkin esitetty melkein kaikkea julkisen sektorin alaan kuuluvaa. Tätä taustaa vasten onkin itse verotuksen kustannukset jätetty melkoisen olemattomalle huomioinnille.
Verotus maksaa meille monella tavalla. Itse verotuksen toimittamisesta aiheutuu ensinnäkin suoranaisia kuluja hallinnollisten kustannusten muodossa, minkä lisäksi verotuksen toimittaminen aiheuttaa myös epäsuoria kustannuksia veronmaksajille. Samaten verotuksen virheellisyydestä voi aiheutua kustannuksia niin veronmaksajille kuin -saajillekin. Nämä ovat verotuksen näkyvimmät kustannukset, joita voidaan tarkastella ilman, että mennään syvällisempään taloustieteelliseen tehokkuusanalyysiin.
On tietenkin ymmärrettävää, että verotuksen kaltaisesta menettelystä aiheutuu kustannuksia, mutta onko niiden määrä oikea? Onko verotus edullista veronsaajille? Suomalaisesta verojärjestelmästä käytetään yleisesti nimitystä "monimuotoinen", mikä positiivisesta sävystään huolimatta valitettavasti tarkoittaa myös järjestelmän sekavuutta. Verotukseemme kytkettyjen erilaisten verotukien määrä liikkuu seitsemänkymmenen kieppeillä. Näiden vaatimat mitä erilaisemmat tiedot toimitetaan verottajalle useilla kymmenillä erilaisilla lomakkeilla tai niiden sähköisillä vastineilla. Lomakkeet eivät käsittele itse itseään vaan prosessi vaatii veronsaajilta (ja -maksajilta) resursseja. Ja kulut kasvavat. Olisi joskus mielenkiintoista laskea, mitä Oy Puuseppä Ab:n viidenkymmenen euron laskun kotitalousvähennyksen käsittely maksaa, kun vähentäjä säästää näin huimat kaksikymmentä euroa (minkä edellytyksenä on veroilmoituslomakkeen nro 14 liittäminen pääveroilmoitukseen oheistettuna maksutositteilla ja selvityksellä tehdystä työstä ja sen tarkoituksesta).
Verotuista (ja itse asiassa myös tulonsiirroista) motkottamista voisi jatkaa pidempääkin, mm. aiheista kannustinloukut (esim. opintotukea voi joutua palauttamaan yli 400 euroa tulorajan ylittyessä eurolla), upside-down-vaikutus (korkeamman veroprosentin omaava henkilö saa vähennyksestä pienenpituloista suuremman hyödyn, vaikka oikeudenmukaisuusajattelu puoltaisi toisenlaista kantaa), epätarkoituksenmukainen kohdentuminen (esim. tilattujen lehtien alennetusta arvonlisäverosta hyötyvät eniten suuret lehdet, vaikka tarkoituksena oli pienten lehtien tukeminen), syrjäytymisvaikutus (esim. sairauskuluvähennyksestä ei pääse osalliseksi henkilö, jolla ei ole ansiotuloja; toisin kuin suurituloinen toimitusjohtaja) jne, mutta palstatilaa ja lukijoiden hermoja säästääkseni lopettelen tähän. Lopputoteamuksena totean, vastauksena otsikossa esitettyyn kysymykseen, että verotus todellakin maksaa liikaa. Hyvän verojärjestelmän voi rakentaa edullisemminkin. Kun siis seuraavan kerran pohditaan verotuksen, budjetin ja säästöjen syvempää olemusta on aika ottaa verotus uudella tavalla tarkastelun alle: säästökohteena.
(Kolumni Ole Oikea 1/2003)