Verotusta tehokkaammaksi
Suomen verojärjestelmästä puhuttaessa käytetään usein sanoja "kehittynyt" ja "monimuotoinen". Kehittynyt verojärjestelmä varmasti onkin hyvä asia, mutta onko verotuksen monimuotoisuus kannatettavaa. Varsinkaan kun tämä termi on korvikkeena sekavuudelle.
Monien Suomen veromuotojen, mukaanlukien taloudellisesti merkittävimpien eli tulo- ja arvonlisäverotuksen, kautta kanavoidaan lukuisia erilaisia tukia. Esimerkiksi oikeustaloustieteen professori Kalle Määtän mukaan tällaisia verotukia on n. 70 kappaletta. Näiden tukien hyväksikäyttäminen vaatii lähes aina erityisiä toimenpiteitä, mikä aiheuttaa yksilöille kustannuksia menetetyn ajan, mahdollisen neuvonta- tms. palvelun tai jopa hakematta jääneen tuen muodossa. Samaten tällaisilla tukimuodoilla voi helposti olla ns. kannustinloukkuvaikutuksia.
Verotuet eivät aina ole myöskään aina kohdentumiseltaan oikeita, esimerkiksi kaviaarin syöjät pääsevät nauttimaan samasta alennetusta elintarvikkeiden arvonlisäverosta kuin kaurapuurolla kituuttajatkin. Pahimmassa tapauksessa henkilö voi jäädä kokonaan verotuen ulkopuolelle siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hänellä ole lainkaan verotettavia tuloja.
Yksilöille aiheutuvien haittojen lisäksi sekava verojärjestelmä rasittaa myös julkista sektoria. Veroilmoitusten käsittely vie resursseja ja kansalaisille täytyy järjestää neuvontapalveluja tämän monimuotoisen systeemin selvittämiseksi. Ja kun verotus toimitetaan massamenettelynä ja kiireessä virheitä syntyy, mistä puolestaan aiheutuu uusi resurssikuluerä veronsaajille ja -maksajille.
Mitä edellä on sanottu verotuista pätee suurelta osiin myös erilaisiin tulonsiirtoihin. Kannustinloukkuvaikutus, kohdentumisongelma ja syrjäytymisvaara ovat todellisia myös tulonsiirtojen puolella. Tällä sektorilla ongelmaa lisää vielä se, että eri tulonsiirrot ovat "eri luukuilla", niitä tulee hakea eri viranomaisilta eri kaavakkeilla, vaikka toisen laitoksen kaavakkeesta löytyisivätkin vastaavat tiedot.
Ylläolevan kaltainen menettely jota maassamme harjoitetaan on taloudellisten resurssien tuhlausta. Onkin kummallista, että valtionvarainministeriö on antanut säästökehoituksia muiden ministeriöiden toimialoille, mutta on jättänyt omalle sektorilleen suuren tehottoman kuluerän. Vika on pitkälti verotuksen uudistamismekanismissa. Vanhan päälle rakennetaan uutta, poikkeusta poikkeuksen perään. Tästä nykyinen järjestelmä on seurausta. Julkishallinnon tulisikin lähteä rakentamaan verotusta kokonaan uusiksi, uudelle pohjalle. Samalla tarjoutuisi myös mahdollisuus nitoa tulosiirtojärjestelmä samaan pakettiin. Niin yhteiskunnallisten kuin yksityistenkin kustannusten lasku olisi tällöin varmasti huikea.
Edelläolevaan viitaten Helsingin Kokoomuksen Nuoret ry toivoo, että eduskunta, valtioneuvosto ja valtionvarainministeriö ryhtyisivät tarvittaviin toimiin tehokkaan suomalaisen verojärjestelmän kehittämiseksi "puhtaalta pöydältä".
(Kannanotto Helsingin Kokoomuksen Nuoret 7.1.2003)